Kuva:
Märt Kose
Põrgu
eli helvetti on legendaarinen huone EÜSin
talon alakerrassa. Jopa Tapio Mäkeläinen mainitsee sen kirjassaan
Tapion matkassa Tarttoon (2013) ja erään tarinan mukaan jopa
Manalan nimi olisi virolaista lainaa. Põrgussa miehet juovat olutta
ja puhuvat syvällisiä, monesti savukkeen kanssa eikä daameilla ole
lupa tulla sinne. Kun puhutaan viron akateemisesta elämästä, ei
voi unohtaa olutpöytää (õllelaud), joita Põrgussa usein
pidetään.
Olutpöydässä
juodaan nimensä mukaisesti olutta, puhutaan ja lauletaan. Oluen
kyytipoikana saatetaan tarjota ainakin suurissa juhlissa perinteistä
virolaista herkkua ruisleipää ja valkosipulidippiä, mutta
ruokajuhla se ei ole. Olutpöytään
liittyy monenlaisia säätöjä, jotka on kuitenkin helppo oppia
pienen harjoittelun jälkeen. Kun siniseen takkiin pukeutunut
vanamees ilmoittaa olutpöydän alkaneeksi, pitää poistumiseen ja
palaamiseen kysyä lupa. Kun haluaa liittyä pöytään kysytään ”
vanamees, luba õllelauda istuda ?” johon hän vastaa ” ad loca”.
Osallistumismaksun kerää fuksi tai joku muu akateemisesti nuorempi.
Kun haluaa poistua hetkeksi kysytään ”tempus peto” ja palatessa
”tempus ex est”. Kun haluaa
lopettaa”tempus peto ad finitum”.
Baltian-saksalaiseen
tapaan laulua johdetaan rapiirilla. Miekkoja on kaksi: sininen
fukseille ja sini-musta-valkea varsinaisille jäsenille. Pohjalaiset
saivat ensimmäiset rapiirit lahjana EÜSiltä ja niiden mukana tuli
myös laulunjohtamiskulttuuri. Jos haluaa laulaa, kannattaa ensin
kysäistä laulunjohtajalta. Laulu aloitetaan ”Silentium” ja
”Cantus”- lauseilla. Laulun lopuksi todetaan ”Cantus ex est”
johon varsinaiset jäsenet vastaavat ”Smollis”, fuksit korkealla
äänellä ”Fiducit” ja kultafuksit vielä möreällä äänellä
”Fiducit”. Melko tuttua siis. Vastaavasti puhe aloitetaan
”Verbum” ja lopetetaan ”Verbum ex est”. Tuopit kippistetään
sanomalla ”Prosit”.
Meistä
poiketen laulunjohtaja ei sano sivunnumeroa. Ostrobotnian juhliin
verrattuna illan aikana lauletaan paljon vähemmän, eikä rapiirilla
lyödä. Laulukulttuuri on yhtä monipuolinen kuin pohjalaistenkin.
Laulukirjasta Kellonvetäjä on löytänyt monia tuttuja lauluja
viroksi käännettynä ja esimerkiksi Gaudeamusta lauletaan usein.
Pari viikkoa sitten fuksien viini-illassa laulettiin Mere lapsed ,
josta tulikin uusi suosikkini (eläköön Euroviisut). Fuksiaikana laulunjohtamista
harjoitellaan paljon ja tietyt viralliset laulut opetellaan ulkoa.
Kun seltsissä on suruaika, on lupa laulaa vain kirkollisia ja
isänmaallisia lauluja. Tapoihin kuuluu, että jäsen valitsee
jossakin vaiheessa ns. leibcantuksen, jonka laulamiseen pitää kysyä
henkilöltä lupa. Pakollista valitseminen ei kuitenkaan ole.
Vanamehen
ollessa poissa pöytää johtaa kõigevanem. Jos esimerksi mölisee
laulun aikana, pitää juoda rangaistus ”vaikselt” pienestä
lasista. Akateemisesti vanhempi voi osoittaa kunnioitusta juomalla
tuopin olutta sanomalla”joon kannu sulle ette” johon nuorempi
vastaa ”joon sulle kannu järele”. Nuoremmat voivat juoda
kiituseks. Vedellä ei voi juoda ette ja
alkoholittomilla on oma mehupurkki mukana. Juomapelit kuuluvat
asiaan, esimerkiksi tuopin tyhjentäminen kilpailuna. Salamander,
jossa kaikki juovat tuopin tyhjäksi kolmannella, on myös tavallinen
olutpöydässä
Linkissä
on kohtaus saksalaisesta elokuvasta. Laulua „O alte
Burschenherrlichkeit“ saa laulaa vasta kun on ollut kaksi vuotta
seltsissä.
