Viron 97. itsenäisyyspäivä

Tiistaina 24. helmikuuta juhlitiin itsenäisyyspäivää. Virolaiset kiinnittivät seinäliput taloihin ja Kellonvetäjän kotikatu olikin kaunis näky, huolimatta harmaasta säästä.

Päivää juhlittiin eri tavoin eri puolilla Viroa. Tallinnassa vedettiin lippu salkoon Toompean Pitkän Hermannin torniin heti aamunkoitteessa. Puolustusvoimien paraati järjestettiin tänä vuonna Narvassa. Presidentin vastaanotto konsertin ja juhlapuku-kättelyseremonian kera puolestaan järjestettiin Jõhvissa.

Tartossa päivä aloitettiin seppeleenlaskulla Kalevipojan eli vapaussodan muistomerkille, josta ihmiset siirtyivät juhlakulkueessa Toomemäelle tähtitornin juureen. Siellä juhlapuheen piti muunmuassa EÜSin varapuheenjohtaja. Omaan taloon palattiin katsomaan paraatia tv:stä kahvin, konjakin ja piirakoiden kanssa. Illalla oli olutpöytä, tosin melko pienellä porukalla monien seltsiveljien nauttiessa pidennetystä viikonlopusta omilla kotipaikkakunnillaan.

Akateemisista perinteistä EÜS:sissä

Virossa perinteisiä opiskelijajärjestöjä ovat korporaatiot ja seltsit. Korporaatioon (lat in corpore yhdessä ) kuuluu että nuoret, juuri liittyneet täyttävät vanhempien jäsenten toiveet ja kasvavat yhdistyksen jäseniksi. Seltsit ovat vapaamielisempiä, ero nuorten ja vanhojen jäsenten välillä ei ole suuri. Seltseillä ei ole värejä, ja tekkel on yliopiston musta-valkoinen. EÜS on korporaatiomenneisyytensä kanssa poikkeus. Toomas Kukk kuvaa järjestöä teoksessa Vivat Academia enemmäkin korporatiivisenä yhdistyksenä kuin akateemisena seltsinä.

Virossa on yhteensä 24 ylioppilasorganisaatiota. Näistä kuusi on naisjärjestöä ja miesjärjestöjä on 15. Sekajärjestöjä on ainoastaan kolme. Youtubesta löytyy aiheesta pätkä nimellä Fraternitas Estonica

Arkea ja juhlaa

Virossa nimitetään jäseniä ja virkailijoita monella eri tavalla riippuen järjestöstä. Seltseissä fukseja kutsutaan nimellä noorliige erotuksena korporaatioiden käyttämästä rebasesta. EÜS:issä jäseniä on kolmenlaisia: noorliige eli fuksi, tegevliige, jolla on värit ja oikeus käyttää tekkeliä eli lakkia ja vilistlane eli seniori. Noor- ja tegevliige myös kutsutaan nimellä kaasvõitleja (lyhenne ksv!) eli taistelutoveri. Yhtäaikaa liittyneet muodostavat coetuksen (lausutaan tsöötus) esimerkiksi syksyllä 2014 liittyneet muodostavat coetus 2014-II. Osakunnista poiketen jäsenellä on monenlaisia velvollisuuksia, kuten kokouksiin osallistuminen ja talossa ”päivystäminen”.

Fuksit ovat kuin alokkaita, joilla on velvollisuuksia enemmän kuin varsinaisilla jäsenillä. He siivoavat taloa ja käyvät oppitunneilla oppimassa niin lauluja kuin historiaakin. Toisissa järjestöissä käyminen ilman varsinaista jäsentä on kielletty, mutta virallinen edustaminen suotavaa.

Värien saamiseen eli varsinaiseksi jäseneksi pääsemiseen kuluu minimissään lukuvuosi. Kasvattamiseen osallistuu myös akateeminen perhe: akateeminen isä ja äiti, jonka saa tosin tietää vasta kun saa värit.

Ylioppilas, joka on ollut seltsissä 12 lukukautta, mutta ei ole vielä vilistlane, voidaan valita fuksien toimesta ns. kultafuksiksi. Hän saa kultanauhoin koristellun tekkelin ja laulun lopuksi he huutavat möreällä äänellä ”Fiducit”.

Virkailijoita ovat mm. puheenjohtaja, varapuheenjohtaja, sihteeri, ja taloudenhoitaja. Meidän kuraattoria vastaa vanamees, jonka tunnus EÜS:issä on sininen takki. Hän vastaa sääntöjen noudattamisesta ja ottaa osaa fuksien kasvattamiseen. Hallitusta vastaa laiendatud eestseisus, joka kokoontuu noin kerran viikossa. Jotteivat aktiivit väsy täysin, virkailijat valitaan tavallisesti jokaiseksi lukukaudeksi eli semestriksi.

Viikko-ohjelmaan kuuluu fuksien oppituntien lisäksi urheilua kuten jalkapalloa tai sählyä. Joskus saattaa olla elokuvailta tai esitelmätilaisuus, tai esimerkiksi viini-ilta naiskorporaation kanssa. Torstaisin on aluksi yleiskokous, sen jälkeen omat kokoukset varsinaisille jäsenille ja fukseille. Illan lopuksi on vielä olutpöytä Põrgussa. Vuoden suurimmat juhlat ovat Viron itsenäisyyspäivä 24.2, vuosijuhlat 7.4, Viron lipun päivä 4.6, kesäpäivät ja vilistlaspäivät eli uudelleenperustamispäivä marras-joulukuussa. Ylioppilaiden kulkue järjestetään yliopiston vuosipäivänä 1.12 sekä vapun aattona, jolloin on myös juhlat akateemisissa järjestöissä.

Vähän historiasta

Koska Tarton kellonvetäjä on kiinnostunut historiasta, niin alkuun on hyvä tehdä katsaus menenneeseen. Tarton yliopiston alkuvaiheet vievät Ruotsin vallan ajalle. Se perustettiin vuonna 1632 Kustaa II Adolfin toimesta. Suuren Pohjan sodan takia yliopisto toimi välillä Tallinnassa ja Pärnussa ja suljettiin 1710. Vuonna 1802 se avattiin jälleen, saksan kielisenä keisarillisena yliopistona. Tuolloin opiskelijat alkoivat organisoitua saksalaisperäisiksi korporaatioiksi.

Joukko ylioppilaita ja muita isänmaallismielisiä alkoi kokoontua lukemaan Kalevipoikaa ja ystävyysjärjestömme sai alkunsa vuonna 1870. Nimeksi otettiin Vironia, josta myöhemmin tuli korporaatio. Saksan kielen puhumisesta piti maksaa sakko, ja rahoilla ostettiin kirjoja. Väreiksi valittiin sini-musta-valkea. Opiskelijayhdistys oli ensimmäinen täysin virolaisperäinen ja alku oli vaikea. Toiset, baltiansaksalaiset korporaatiot eivät tunnustaneet Vironian värejä. Ensimmäinen väritekkeliä julkisesti pitänyt ylioppilas Aleksander Mõttus otetiin kiinni, piestiin ja heitettiin yliopistosta ulos.

Korporaatio lakkautettiin ja vuonna 1883 rekisteröitiin uusi tieteellis-kultuurinen seura, Verein Studierender Esten, joka viroksi on Eesti Üliõpilaste Selts. Perustamisasiakirjaan kirjattiin muuten seuran tarkoitukseksi jäsenten henkisen ja moraalisen kasvattamisen lisäksi myös suomalaisten kansojen historian tutkiminen. Vuonna 1890 yritettiin jälleen epäonnistuneesti palata korporaatioksi.

Ratkaisu ei miellyttänyt kaikkia, joten yhdistyksestä eronneet jäsenet perustivat korporaatiot Fraternitas Estica 1907 ja Sakala vuonna 1909. Naisiakin hyväksyttiin jäseneksi, tosin vain yhden kerran vuonna 1906. Oma talo valmistui vuonna 1902 rautatieaseman lähelle.

Neuvostoliiton miehityksen aikana akateemiset järjestöt kiellettiin ja virolaisia pakeni Ruotsin kautta Pohjois-Amerikkaan. Näihin maihin perustettiin koondusia eli ns. alajärjestöjä ja toiminta säilyi.

Entäs sitten ystävyyssuhteet?

Pyrkimyksiä heimoyhteistyöhön on ollut lahden molemmin puolin. EÜS teki yhteistyötä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kanssa. Senaattori Snellmania muistettiin onnittelusähkeellä hänen täyttäessään 75-vuotta vuonna 1881. Kun Uusi ylioppilastalo avattiin Helsingissä 1910, lähetti EÜS juhliin edustajansa. Puheenjohtajana vuonna 1924 toiminut Richard Janno kuului PPO:hon opiskellessaan Helsingissä. Pohjalaisia, etenkin PPOlaisia osallistui myös Viron vapaussotaan.

Ystävyyssopimus allekirjoitetettiin EPOn ja PPOn kanssa 28. lokakuuta vuonna 1928. Yhteistyön syventämiseksi aloitettiin myös stipendiaattivaihto. Välillä ystävyyteen tuli ryppyjä kun Ostrobotnialla elettiin Akateemisen karjaseuran aikaa. Otto Kronqvist on kirjoittanut aiheesta  Ostrossa 2/2010

Kekkosen aikana taas suhteet pakolaisvirolaisiin eivät olleet kovin muodikkaita ja hiipuivat. Yhteyden pitäminen oli senioreiden varassa, kunnes osakunnat kiinnostuivat jälleen 1980-luvun lopulla. Viron itsenäistyessä EÜS palasi jälleen vanhaan taloonsa Tartossa ja ystävyyssuhteet jälleen vanhoihin uomiinsa. (Lähteenä käytetty PPO:n historiikkia Ylioppilas- Maakunta-Isänmaa ja Eesti Üliõpilaste Selts 1870-1970)

Kellonvetäjä Tartossa ja pohjalaisesta ystävyydestä

”Maailmassa on kahdenlaisia ihmisiä: pohjalaisia tai siksi haluavia. Tämän pienen kansan maailman valloitus on edennyt Helsinkiin, jonne on perustettu tukikohta. Sieltä he ovat onnistuneet lähettämään joukkojaan meren takaiseen maahan. Sen väestö puhuu hassua murretta. He ovat yhtä ujoja kuin pohjalaiset. Mutta rohkaistuttuaan he ovat osoittautuneet erittäin ystävällisiksi ja pohjalaismieliseksi. Lisäksi he pystyvät juomaan todella monta tuoppia olutta. Pohjanmaan sijoittaminen kartalle tuottaa vielä vaikeuksia.”

Olen kiivennyt Ostrobotnian portaita monta kertaa. Ensin pienenä fuksina, sitten Kapaloseuran aktiivina ja lopulta niin EPOn kuin PV:n emäntänä. Eräänä aamuna katsellessani peilistä ensimmäisiä ryppyjä, iski ikäkriisi: minusta on tullut aikuinen. Totesin että nyt olisi sitten viimeinen aika toteuttaa nuoruuden unelma ennen asuntolainaa, tilautoa ja muita aikuisuuden symboleita. Viikki vaihtui Tarttoon. Ja EPO antoi suuren kunnian: minusta tuli stipendiaatti Eesti Üliõpilaste Seltsiin.

Eräänä helmikuun iltana saavuin sitten torstaiseen kokoukseen. Yhtä eksyneenä kuin silloin joskus Töölön kaduilla. Viron kielen puhuminen oli hankalaa, ja ihmisten nimet unohtuivat heti. Mutta vastaanotto oli ystävällistä. Muistan, miten erään kerran aamuyöntunteina olutpöydän lopputtua istuin muutaman vanhan stipendiaatin kanssa Põrgussa. He halusivat ruveta laulamaan jotain laulua, josta nykyinen stipendiaattikin pitäisi. Ilmoille kajahti ”Kun veikot kaupungilla harhaan”. Silloin ymmärsin stipendiaattiuden merkityksen. Kellonvetäjä Tartossa kertoo Viron vanhimmasta ylioppilasjärjestöstä. Haluan omistaa sen pohjalaiselle ystävyydelle.Toivon, että voin kannustaa Teitä, arvoisat pohjalaiset tulemaan Tarttoon niin juhliin kuin stipendiaatiksi. Joten head sõbrad, tere tulemast kaasa.