Etelä-Ruotsin ystävyysjärjestö
Kristianstad nation vietti viime viikonloppuna 125. vuosipäiväänsä,
ja matkaan lähdettiin komean edustusjoukon : kurattorin,
puheenjohtajan ja kellonvetäjän voimalla (eläköön
edustusbudjetit). Muut tulivat Helsingistä, minä Tallinnasta.
Viikkoa ennen juhlia jännitystä aiheutti Estonian Airin konkurssi,
kun lennot täytyi ostaa nopeasti uudelleen.
Lauantai-aamuna lähdimme matkaan kohti
Kööpenhaminaa, jonka lentokentältä pääsi junalla suoraan
Lundiin. Matka kesti ehkä nelisenkymmentä minuuttia, mutta meillä
oli onnea. Edellisenä päivänä saapuneet Studenterforeningen
edustajat olivat matkanneet peräti kaksi tuntia rajatarkastusten
takia. Perillä Lundissa kävelimme Kristianstad nationille, jossa
meidät otettiin ruotsalaisen ystävällisesti vastaan, vaikka
juhlien valmistelu oli selvästi kesken. Majoitus tarjottiin
naapuriosakunta Herrkronan `möykästä`.
Ensivaikutelma Lundista oli idyllinen,
olisimme voineet yhtä hyvin olla jossakin kuninkaankartanon
takapihalla. Niin talot kuin aidat olivat tiilisiä, ja jokaisessa
aidassa oli valurautaportti. Todellisuudessa olimme yhdellä suurella
yliopistokampuksella. Kaupungin 100 000 asukkaasta puolet on
opiskelijoita. Vaihto-opiskelijoitakin on noin 5000.
Kaupunki-kierroksella meille näytettiin
lähimmät osakunnat, joita Lundissa on 12. Lund on vanha yliopisto,
perustettu vuonna 1666. Koska pakkojäsenyys loppui vasta vuonna
2010, olivat osakuntien jäsenmäärät toista luokkaa kuin mitä
koto-Helsingissä. Kristianstad nation oli jäsemäärässä vasta
sijalla 8, mutta silti numero oli tuhatalkuinen. Osakuntatalot
tarjoava opiskelija-asuntoja ja ala-kerroista löytyy yleensä pubi
tai vastaavaa ravitsemusliike. Erilaisten bileiden lisäksi
toimintaan kuuluu speksi, jonka julistegalleria oli laitettu juhlan
kunniaksi esille.
Lounaan jälkeen kävimme ostamassa
vielä pienet lahjat pöytäaveceille ja tulimme takaisin
majapaikkaan vaihtamaan vaatteita, joka oli varsin haastavaa pienessä
huoneessa. Varsinainen juhla alkoi coctail-tilaisuudella talon
Nissens cafeessa. Sieltä lähdettiin juhlakulkueena Grand
-hotelliin. Matkalla tuli pieni tihkusade ja korkkarit kaduttivat.
Juhlan alussa kaikki pari sataa vierasta saivat kirjekuoren johon oli merkitty
istumapaikka sekä juhlamitali. Ruotsalaiset rakastavat kaikkia
killuttimia. Niitä saa niin virkailijana toimisesta kuin eri
juhlista. Olipahan yksi laittanut frakkiinsa glitterillä koristellun
kävyn muistoksi jostakin metsäleiristä.
Itse iltajuhla sujui tutulla osakuntakaavalla. Tarjolla oli kolmen
ruokalajin illanen, puheita ja välillä laulettiin. Speksi esitti
lauluja ja villitsi juhlaväen laulamaan Mamma miaa. Pöytäseurakseni
oli laitettu pari semi-aktiivista ruotsalaispoikaa, sekä
australialainen ja italainen vaihtarityttö, joille juhla oli
ensimmäinen. Iltaosuus päättyi juhlatansseihin (tässä vaihessa
seurue päätti suunnata takaisin osakunnalle) ja soihtukulkueeseen.
Jatkoja vietettiin Nissensissä aamuun asti. Sunnuntaina oli vielä
brunssi, mutta valittevasti ruoka loppui. Joten epolaiset suuntasivat
yhdessä virolaisen korpporaatio Filia Patrian tyttöjen kanssa takaisin
Herrkronalle syömään pitsaa. Viikonloppu oli mukava, ja Lundin
idyllisyys teki niin lähtemättömän vaikutuksen, että
harmittelen ettei omaa alaa voi opiskella siellä. Suosittelen
ehdottomasti !
