Lundissa vuosijuhlissa

Etelä-Ruotsin ystävyysjärjestö Kristianstad nation vietti viime viikonloppuna 125. vuosipäiväänsä, ja matkaan lähdettiin komean edustusjoukon : kurattorin, puheenjohtajan ja kellonvetäjän voimalla (eläköön edustusbudjetit). Muut tulivat Helsingistä, minä Tallinnasta. Viikkoa ennen juhlia jännitystä aiheutti Estonian Airin konkurssi, kun lennot täytyi ostaa nopeasti uudelleen. 

Lauantai-aamuna lähdimme matkaan kohti Kööpenhaminaa, jonka lentokentältä pääsi junalla suoraan Lundiin. Matka kesti ehkä nelisenkymmentä minuuttia, mutta meillä oli onnea. Edellisenä päivänä saapuneet Studenterforeningen edustajat olivat matkanneet peräti kaksi tuntia rajatarkastusten takia. Perillä Lundissa kävelimme Kristianstad nationille, jossa meidät otettiin ruotsalaisen ystävällisesti vastaan, vaikka juhlien valmistelu oli selvästi kesken. Majoitus tarjottiin naapuriosakunta Herrkronan `möykästä`.

Ensivaikutelma Lundista oli idyllinen, olisimme voineet yhtä hyvin olla jossakin kuninkaankartanon takapihalla. Niin talot kuin aidat olivat tiilisiä, ja jokaisessa aidassa oli valurautaportti. Todellisuudessa olimme yhdellä suurella yliopistokampuksella. Kaupungin 100 000 asukkaasta puolet on opiskelijoita. Vaihto-opiskelijoitakin on noin 5000.

Kaupunki-kierroksella meille näytettiin lähimmät osakunnat, joita Lundissa on 12. Lund on vanha yliopisto, perustettu vuonna 1666. Koska pakkojäsenyys loppui vasta vuonna 2010, olivat osakuntien jäsenmäärät toista luokkaa kuin mitä koto-Helsingissä. Kristianstad nation oli jäsemäärässä vasta sijalla 8, mutta silti numero oli tuhatalkuinen. Osakuntatalot tarjoava opiskelija-asuntoja ja ala-kerroista löytyy yleensä pubi tai vastaavaa ravitsemusliike. Erilaisten bileiden lisäksi toimintaan kuuluu speksi, jonka julistegalleria oli laitettu juhlan kunniaksi esille.

Lounaan jälkeen kävimme ostamassa vielä pienet lahjat pöytäaveceille ja tulimme takaisin majapaikkaan vaihtamaan vaatteita, joka oli varsin haastavaa pienessä huoneessa. Varsinainen juhla alkoi coctail-tilaisuudella talon Nissens cafeessa. Sieltä lähdettiin juhlakulkueena Grand -hotelliin. Matkalla tuli pieni tihkusade ja korkkarit kaduttivat. Juhlan alussa kaikki pari sataa vierasta saivat kirjekuoren johon oli merkitty istumapaikka sekä juhlamitali. Ruotsalaiset rakastavat kaikkia killuttimia. Niitä saa niin virkailijana toimisesta kuin eri juhlista. Olipahan yksi laittanut frakkiinsa glitterillä koristellun kävyn muistoksi jostakin metsäleiristä.

Itse iltajuhla sujui tutulla osakuntakaavalla. Tarjolla oli kolmen ruokalajin illanen, puheita ja välillä laulettiin. Speksi esitti lauluja ja villitsi juhlaväen laulamaan Mamma miaa. Pöytäseurakseni oli laitettu pari semi-aktiivista ruotsalaispoikaa, sekä australialainen ja italainen vaihtarityttö, joille juhla oli ensimmäinen. Iltaosuus päättyi juhlatansseihin (tässä vaihessa seurue päätti suunnata takaisin osakunnalle) ja soihtukulkueeseen. Jatkoja vietettiin Nissensissä aamuun asti. Sunnuntaina oli vielä brunssi, mutta valittevasti ruoka loppui. Joten epolaiset suuntasivat yhdessä virolaisen korpporaatio Filia Patrian tyttöjen kanssa takaisin Herrkronalle syömään pitsaa. Viikonloppu oli mukava, ja Lundin idyllisyys teki niin lähtemättömän vaikutuksen, että harmittelen ettei omaa alaa voi opiskella siellä. Suosittelen ehdottomasti !

EÜS 145 vuotta

Pari viikkoa sitten juhlittin seltsin 145. syntymäpäivää, jonne saapui oikein komia lähetystö, yli neljäkymmentä pohjalaista. Perjantaina aloitettiin perheillalla, jossa saivat kaikki ystävyysjärjestöt esittää tervehdyksensä. Tarjolla oli kuohuvaa ja pikkusuolaista sekä kakkua. Paikalla oli kaksi bändiä soittamassa ja Kellonvetäjäkin löysi itsensä tanssilattialla, tiettävästi raajojaan rikkomatta. Juhlapuheiden joukkoon mahtui myös kansantanssia ja fyysikkojen demo, jossa he muunmuassa jäähdyttivät kukkia nestemäisessä typessä. Jossakin vaiheessa otettiin yhteiskuva juhlakansasta.

Lauantaina otettiin sitten yhteiskuva oman porukan kesken.

Juhlalounas järjestettiin suuren osallistujamäärän takia opetusministeriössä.

Aurinkoinen sää huokutteli istumaan terasille. Pohjalaiseen tyyliin tietekin laulu raikasi. Naapuripöydässä innostuttiin myös laulamaan jollakin saksan tapaisella kielellä. Heille tietenkin vastattiin saksaksi, mutta olivat kuulemma tanskalaisia. Mutta ainakin saimme ablodit.

Kahvin voimalla aamu seitsemään.

Perinteiden mukaan kevään stipendiaatti sai lakin ja nauhat valitussa kohdassa, joka oli tällä kertaa Enkelisilta.

Helvettiin pääsevät miehet ja pohjalaiset naiset – olutpöytä eli sitsit virolaiseen tapaan

Kuva: Märt Kose

Põrgu eli helvetti on legendaarinen huone EÜSin talon alakerrassa. Jopa Tapio Mäkeläinen mainitsee sen kirjassaan Tapion matkassa Tarttoon (2013) ja erään tarinan mukaan jopa Manalan nimi olisi virolaista lainaa. Põrgussa miehet juovat olutta ja puhuvat syvällisiä, monesti savukkeen kanssa eikä daameilla ole lupa tulla sinne. Kun puhutaan viron akateemisesta elämästä, ei voi unohtaa olutpöytää (õllelaud), joita Põrgussa usein pidetään.

Olutpöydässä juodaan nimensä mukaisesti olutta, puhutaan ja lauletaan. Oluen kyytipoikana saatetaan tarjota ainakin suurissa juhlissa perinteistä virolaista herkkua ruisleipää ja valkosipulidippiä, mutta ruokajuhla se ei ole. Olutpöytään liittyy monenlaisia säätöjä, jotka on kuitenkin helppo oppia pienen harjoittelun jälkeen. Kun siniseen takkiin pukeutunut vanamees ilmoittaa olutpöydän alkaneeksi, pitää poistumiseen ja palaamiseen kysyä lupa. Kun haluaa liittyä pöytään kysytään ” vanamees, luba õllelauda istuda ?” johon hän vastaa ” ad loca”. Osallistumismaksun kerää fuksi tai joku muu akateemisesti nuorempi. Kun haluaa poistua hetkeksi kysytään ”tempus peto” ja palatessa ”tempus ex est”. Kun haluaa lopettaa”tempus peto ad finitum”.

Baltian-saksalaiseen tapaan laulua johdetaan rapiirilla. Miekkoja on kaksi: sininen fukseille ja sini-musta-valkea varsinaisille jäsenille. Pohjalaiset saivat ensimmäiset rapiirit lahjana EÜSiltä ja niiden mukana tuli myös laulunjohtamiskulttuuri. Jos haluaa laulaa, kannattaa ensin kysäistä laulunjohtajalta. Laulu aloitetaan ”Silentium” ja ”Cantus”- lauseilla. Laulun lopuksi todetaan ”Cantus ex est” johon varsinaiset jäsenet vastaavat ”Smollis”, fuksit korkealla äänellä ”Fiducit” ja kultafuksit vielä möreällä äänellä ”Fiducit”. Melko tuttua siis. Vastaavasti puhe aloitetaan ”Verbum” ja lopetetaan ”Verbum ex est”. Tuopit kippistetään sanomalla ”Prosit”.

Meistä poiketen laulunjohtaja ei sano sivunnumeroa. Ostrobotnian juhliin verrattuna illan aikana lauletaan paljon vähemmän, eikä rapiirilla lyödä. Laulukulttuuri on yhtä monipuolinen kuin pohjalaistenkin. Laulukirjasta Kellonvetäjä on löytänyt monia tuttuja lauluja viroksi käännettynä ja esimerkiksi Gaudeamusta lauletaan usein. Pari viikkoa sitten fuksien viini-illassa laulettiin Mere lapsed , josta tulikin uusi suosikkini (eläköön Euroviisut). Fuksiaikana laulunjohtamista harjoitellaan paljon ja tietyt viralliset laulut opetellaan ulkoa. Kun seltsissä on suruaika, on lupa laulaa vain kirkollisia ja isänmaallisia lauluja. Tapoihin kuuluu, että jäsen valitsee jossakin vaiheessa ns. leibcantuksen, jonka laulamiseen pitää kysyä henkilöltä lupa. Pakollista valitseminen ei kuitenkaan ole.

Vanamehen ollessa poissa pöytää johtaa kõigevanem. Jos esimerksi mölisee laulun aikana, pitää juoda rangaistus ”vaikselt” pienestä lasista. Akateemisesti vanhempi voi osoittaa kunnioitusta juomalla tuopin olutta sanomalla”joon kannu sulle ette” johon nuorempi vastaa ”joon sulle kannu järele”. Nuoremmat voivat juoda kiituseks. Vedellä ei voi juoda ette ja alkoholittomilla on oma mehupurkki mukana. Juomapelit kuuluvat asiaan, esimerkiksi tuopin tyhjentäminen kilpailuna. Salamander, jossa kaikki juovat tuopin tyhjäksi kolmannella, on myös tavallinen olutpöydässä

Linkissä on kohtaus saksalaisesta elokuvasta. Laulua „O alte Burschenherrlichkeit“ saa laulaa vasta kun on ollut kaksi vuotta seltsissä.

Viron 97. itsenäisyyspäivä

Tiistaina 24. helmikuuta juhlitiin itsenäisyyspäivää. Virolaiset kiinnittivät seinäliput taloihin ja Kellonvetäjän kotikatu olikin kaunis näky, huolimatta harmaasta säästä.

Päivää juhlittiin eri tavoin eri puolilla Viroa. Tallinnassa vedettiin lippu salkoon Toompean Pitkän Hermannin torniin heti aamunkoitteessa. Puolustusvoimien paraati järjestettiin tänä vuonna Narvassa. Presidentin vastaanotto konsertin ja juhlapuku-kättelyseremonian kera puolestaan järjestettiin Jõhvissa.

Tartossa päivä aloitettiin seppeleenlaskulla Kalevipojan eli vapaussodan muistomerkille, josta ihmiset siirtyivät juhlakulkueessa Toomemäelle tähtitornin juureen. Siellä juhlapuheen piti muunmuassa EÜSin varapuheenjohtaja. Omaan taloon palattiin katsomaan paraatia tv:stä kahvin, konjakin ja piirakoiden kanssa. Illalla oli olutpöytä, tosin melko pienellä porukalla monien seltsiveljien nauttiessa pidennetystä viikonlopusta omilla kotipaikkakunnillaan.

Akateemisista perinteistä EÜS:sissä

Virossa perinteisiä opiskelijajärjestöjä ovat korporaatiot ja seltsit. Korporaatioon (lat in corpore yhdessä ) kuuluu että nuoret, juuri liittyneet täyttävät vanhempien jäsenten toiveet ja kasvavat yhdistyksen jäseniksi. Seltsit ovat vapaamielisempiä, ero nuorten ja vanhojen jäsenten välillä ei ole suuri. Seltseillä ei ole värejä, ja tekkel on yliopiston musta-valkoinen. EÜS on korporaatiomenneisyytensä kanssa poikkeus. Toomas Kukk kuvaa järjestöä teoksessa Vivat Academia enemmäkin korporatiivisenä yhdistyksenä kuin akateemisena seltsinä.

Virossa on yhteensä 24 ylioppilasorganisaatiota. Näistä kuusi on naisjärjestöä ja miesjärjestöjä on 15. Sekajärjestöjä on ainoastaan kolme. Youtubesta löytyy aiheesta pätkä nimellä Fraternitas Estonica

Arkea ja juhlaa

Virossa nimitetään jäseniä ja virkailijoita monella eri tavalla riippuen järjestöstä. Seltseissä fukseja kutsutaan nimellä noorliige erotuksena korporaatioiden käyttämästä rebasesta. EÜS:issä jäseniä on kolmenlaisia: noorliige eli fuksi, tegevliige, jolla on värit ja oikeus käyttää tekkeliä eli lakkia ja vilistlane eli seniori. Noor- ja tegevliige myös kutsutaan nimellä kaasvõitleja (lyhenne ksv!) eli taistelutoveri. Yhtäaikaa liittyneet muodostavat coetuksen (lausutaan tsöötus) esimerkiksi syksyllä 2014 liittyneet muodostavat coetus 2014-II. Osakunnista poiketen jäsenellä on monenlaisia velvollisuuksia, kuten kokouksiin osallistuminen ja talossa ”päivystäminen”.

Fuksit ovat kuin alokkaita, joilla on velvollisuuksia enemmän kuin varsinaisilla jäsenillä. He siivoavat taloa ja käyvät oppitunneilla oppimassa niin lauluja kuin historiaakin. Toisissa järjestöissä käyminen ilman varsinaista jäsentä on kielletty, mutta virallinen edustaminen suotavaa.

Värien saamiseen eli varsinaiseksi jäseneksi pääsemiseen kuluu minimissään lukuvuosi. Kasvattamiseen osallistuu myös akateeminen perhe: akateeminen isä ja äiti, jonka saa tosin tietää vasta kun saa värit.

Ylioppilas, joka on ollut seltsissä 12 lukukautta, mutta ei ole vielä vilistlane, voidaan valita fuksien toimesta ns. kultafuksiksi. Hän saa kultanauhoin koristellun tekkelin ja laulun lopuksi he huutavat möreällä äänellä ”Fiducit”.

Virkailijoita ovat mm. puheenjohtaja, varapuheenjohtaja, sihteeri, ja taloudenhoitaja. Meidän kuraattoria vastaa vanamees, jonka tunnus EÜS:issä on sininen takki. Hän vastaa sääntöjen noudattamisesta ja ottaa osaa fuksien kasvattamiseen. Hallitusta vastaa laiendatud eestseisus, joka kokoontuu noin kerran viikossa. Jotteivat aktiivit väsy täysin, virkailijat valitaan tavallisesti jokaiseksi lukukaudeksi eli semestriksi.

Viikko-ohjelmaan kuuluu fuksien oppituntien lisäksi urheilua kuten jalkapalloa tai sählyä. Joskus saattaa olla elokuvailta tai esitelmätilaisuus, tai esimerkiksi viini-ilta naiskorporaation kanssa. Torstaisin on aluksi yleiskokous, sen jälkeen omat kokoukset varsinaisille jäsenille ja fukseille. Illan lopuksi on vielä olutpöytä Põrgussa. Vuoden suurimmat juhlat ovat Viron itsenäisyyspäivä 24.2, vuosijuhlat 7.4, Viron lipun päivä 4.6, kesäpäivät ja vilistlaspäivät eli uudelleenperustamispäivä marras-joulukuussa. Ylioppilaiden kulkue järjestetään yliopiston vuosipäivänä 1.12 sekä vapun aattona, jolloin on myös juhlat akateemisissa järjestöissä.

Vähän historiasta

Koska Tarton kellonvetäjä on kiinnostunut historiasta, niin alkuun on hyvä tehdä katsaus menenneeseen. Tarton yliopiston alkuvaiheet vievät Ruotsin vallan ajalle. Se perustettiin vuonna 1632 Kustaa II Adolfin toimesta. Suuren Pohjan sodan takia yliopisto toimi välillä Tallinnassa ja Pärnussa ja suljettiin 1710. Vuonna 1802 se avattiin jälleen, saksan kielisenä keisarillisena yliopistona. Tuolloin opiskelijat alkoivat organisoitua saksalaisperäisiksi korporaatioiksi.

Joukko ylioppilaita ja muita isänmaallismielisiä alkoi kokoontua lukemaan Kalevipoikaa ja ystävyysjärjestömme sai alkunsa vuonna 1870. Nimeksi otettiin Vironia, josta myöhemmin tuli korporaatio. Saksan kielen puhumisesta piti maksaa sakko, ja rahoilla ostettiin kirjoja. Väreiksi valittiin sini-musta-valkea. Opiskelijayhdistys oli ensimmäinen täysin virolaisperäinen ja alku oli vaikea. Toiset, baltiansaksalaiset korporaatiot eivät tunnustaneet Vironian värejä. Ensimmäinen väritekkeliä julkisesti pitänyt ylioppilas Aleksander Mõttus otetiin kiinni, piestiin ja heitettiin yliopistosta ulos.

Korporaatio lakkautettiin ja vuonna 1883 rekisteröitiin uusi tieteellis-kultuurinen seura, Verein Studierender Esten, joka viroksi on Eesti Üliõpilaste Selts. Perustamisasiakirjaan kirjattiin muuten seuran tarkoitukseksi jäsenten henkisen ja moraalisen kasvattamisen lisäksi myös suomalaisten kansojen historian tutkiminen. Vuonna 1890 yritettiin jälleen epäonnistuneesti palata korporaatioksi.

Ratkaisu ei miellyttänyt kaikkia, joten yhdistyksestä eronneet jäsenet perustivat korporaatiot Fraternitas Estica 1907 ja Sakala vuonna 1909. Naisiakin hyväksyttiin jäseneksi, tosin vain yhden kerran vuonna 1906. Oma talo valmistui vuonna 1902 rautatieaseman lähelle.

Neuvostoliiton miehityksen aikana akateemiset järjestöt kiellettiin ja virolaisia pakeni Ruotsin kautta Pohjois-Amerikkaan. Näihin maihin perustettiin koondusia eli ns. alajärjestöjä ja toiminta säilyi.

Entäs sitten ystävyyssuhteet?

Pyrkimyksiä heimoyhteistyöhön on ollut lahden molemmin puolin. EÜS teki yhteistyötä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kanssa. Senaattori Snellmania muistettiin onnittelusähkeellä hänen täyttäessään 75-vuotta vuonna 1881. Kun Uusi ylioppilastalo avattiin Helsingissä 1910, lähetti EÜS juhliin edustajansa. Puheenjohtajana vuonna 1924 toiminut Richard Janno kuului PPO:hon opiskellessaan Helsingissä. Pohjalaisia, etenkin PPOlaisia osallistui myös Viron vapaussotaan.

Ystävyyssopimus allekirjoitetettiin EPOn ja PPOn kanssa 28. lokakuuta vuonna 1928. Yhteistyön syventämiseksi aloitettiin myös stipendiaattivaihto. Välillä ystävyyteen tuli ryppyjä kun Ostrobotnialla elettiin Akateemisen karjaseuran aikaa. Otto Kronqvist on kirjoittanut aiheesta  Ostrossa 2/2010

Kekkosen aikana taas suhteet pakolaisvirolaisiin eivät olleet kovin muodikkaita ja hiipuivat. Yhteyden pitäminen oli senioreiden varassa, kunnes osakunnat kiinnostuivat jälleen 1980-luvun lopulla. Viron itsenäistyessä EÜS palasi jälleen vanhaan taloonsa Tartossa ja ystävyyssuhteet jälleen vanhoihin uomiinsa. (Lähteenä käytetty PPO:n historiikkia Ylioppilas- Maakunta-Isänmaa ja Eesti Üliõpilaste Selts 1870-1970)

Kellonvetäjä Tartossa ja pohjalaisesta ystävyydestä

”Maailmassa on kahdenlaisia ihmisiä: pohjalaisia tai siksi haluavia. Tämän pienen kansan maailman valloitus on edennyt Helsinkiin, jonne on perustettu tukikohta. Sieltä he ovat onnistuneet lähettämään joukkojaan meren takaiseen maahan. Sen väestö puhuu hassua murretta. He ovat yhtä ujoja kuin pohjalaiset. Mutta rohkaistuttuaan he ovat osoittautuneet erittäin ystävällisiksi ja pohjalaismieliseksi. Lisäksi he pystyvät juomaan todella monta tuoppia olutta. Pohjanmaan sijoittaminen kartalle tuottaa vielä vaikeuksia.”

Olen kiivennyt Ostrobotnian portaita monta kertaa. Ensin pienenä fuksina, sitten Kapaloseuran aktiivina ja lopulta niin EPOn kuin PV:n emäntänä. Eräänä aamuna katsellessani peilistä ensimmäisiä ryppyjä, iski ikäkriisi: minusta on tullut aikuinen. Totesin että nyt olisi sitten viimeinen aika toteuttaa nuoruuden unelma ennen asuntolainaa, tilautoa ja muita aikuisuuden symboleita. Viikki vaihtui Tarttoon. Ja EPO antoi suuren kunnian: minusta tuli stipendiaatti Eesti Üliõpilaste Seltsiin.

Eräänä helmikuun iltana saavuin sitten torstaiseen kokoukseen. Yhtä eksyneenä kuin silloin joskus Töölön kaduilla. Viron kielen puhuminen oli hankalaa, ja ihmisten nimet unohtuivat heti. Mutta vastaanotto oli ystävällistä. Muistan, miten erään kerran aamuyöntunteina olutpöydän lopputtua istuin muutaman vanhan stipendiaatin kanssa Põrgussa. He halusivat ruveta laulamaan jotain laulua, josta nykyinen stipendiaattikin pitäisi. Ilmoille kajahti ”Kun veikot kaupungilla harhaan”. Silloin ymmärsin stipendiaattiuden merkityksen. Kellonvetäjä Tartossa kertoo Viron vanhimmasta ylioppilasjärjestöstä. Haluan omistaa sen pohjalaiselle ystävyydelle.Toivon, että voin kannustaa Teitä, arvoisat pohjalaiset tulemaan Tarttoon niin juhliin kuin stipendiaatiksi. Joten head sõbrad, tere tulemast kaasa.