Vähän historiasta

Koska Tarton kellonvetäjä on kiinnostunut historiasta, niin alkuun on hyvä tehdä katsaus menenneeseen. Tarton yliopiston alkuvaiheet vievät Ruotsin vallan ajalle. Se perustettiin vuonna 1632 Kustaa II Adolfin toimesta. Suuren Pohjan sodan takia yliopisto toimi välillä Tallinnassa ja Pärnussa ja suljettiin 1710. Vuonna 1802 se avattiin jälleen, saksan kielisenä keisarillisena yliopistona. Tuolloin opiskelijat alkoivat organisoitua saksalaisperäisiksi korporaatioiksi.

Joukko ylioppilaita ja muita isänmaallismielisiä alkoi kokoontua lukemaan Kalevipoikaa ja ystävyysjärjestömme sai alkunsa vuonna 1870. Nimeksi otettiin Vironia, josta myöhemmin tuli korporaatio. Saksan kielen puhumisesta piti maksaa sakko, ja rahoilla ostettiin kirjoja. Väreiksi valittiin sini-musta-valkea. Opiskelijayhdistys oli ensimmäinen täysin virolaisperäinen ja alku oli vaikea. Toiset, baltiansaksalaiset korporaatiot eivät tunnustaneet Vironian värejä. Ensimmäinen väritekkeliä julkisesti pitänyt ylioppilas Aleksander Mõttus otetiin kiinni, piestiin ja heitettiin yliopistosta ulos.

Korporaatio lakkautettiin ja vuonna 1883 rekisteröitiin uusi tieteellis-kultuurinen seura, Verein Studierender Esten, joka viroksi on Eesti Üliõpilaste Selts. Perustamisasiakirjaan kirjattiin muuten seuran tarkoitukseksi jäsenten henkisen ja moraalisen kasvattamisen lisäksi myös suomalaisten kansojen historian tutkiminen. Vuonna 1890 yritettiin jälleen epäonnistuneesti palata korporaatioksi.

Ratkaisu ei miellyttänyt kaikkia, joten yhdistyksestä eronneet jäsenet perustivat korporaatiot Fraternitas Estica 1907 ja Sakala vuonna 1909. Naisiakin hyväksyttiin jäseneksi, tosin vain yhden kerran vuonna 1906. Oma talo valmistui vuonna 1902 rautatieaseman lähelle.

Neuvostoliiton miehityksen aikana akateemiset järjestöt kiellettiin ja virolaisia pakeni Ruotsin kautta Pohjois-Amerikkaan. Näihin maihin perustettiin koondusia eli ns. alajärjestöjä ja toiminta säilyi.

Entäs sitten ystävyyssuhteet?

Pyrkimyksiä heimoyhteistyöhön on ollut lahden molemmin puolin. EÜS teki yhteistyötä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kanssa. Senaattori Snellmania muistettiin onnittelusähkeellä hänen täyttäessään 75-vuotta vuonna 1881. Kun Uusi ylioppilastalo avattiin Helsingissä 1910, lähetti EÜS juhliin edustajansa. Puheenjohtajana vuonna 1924 toiminut Richard Janno kuului PPO:hon opiskellessaan Helsingissä. Pohjalaisia, etenkin PPOlaisia osallistui myös Viron vapaussotaan.

Ystävyyssopimus allekirjoitetettiin EPOn ja PPOn kanssa 28. lokakuuta vuonna 1928. Yhteistyön syventämiseksi aloitettiin myös stipendiaattivaihto. Välillä ystävyyteen tuli ryppyjä kun Ostrobotnialla elettiin Akateemisen karjaseuran aikaa. Otto Kronqvist on kirjoittanut aiheesta  Ostrossa 2/2010

Kekkosen aikana taas suhteet pakolaisvirolaisiin eivät olleet kovin muodikkaita ja hiipuivat. Yhteyden pitäminen oli senioreiden varassa, kunnes osakunnat kiinnostuivat jälleen 1980-luvun lopulla. Viron itsenäistyessä EÜS palasi jälleen vanhaan taloonsa Tartossa ja ystävyyssuhteet jälleen vanhoihin uomiinsa. (Lähteenä käytetty PPO:n historiikkia Ylioppilas- Maakunta-Isänmaa ja Eesti Üliõpilaste Selts 1870-1970)